Paripsykoterapia on psykoterapian muoto, joka keskittyy psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen vahvistamalla parisuhteen vuorovaikutusta, tunnesuhdetta ja yksilöiden yhteistä ymmärrystä. Pariterapiaan voi hakeutua missä vaiheessa parisuhdetta tahansa. Usein vastaanotolle tullaan, kun pariskunnalla on haasteita keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi tilanteet, joissa suhteen toinen osapuoli kokee, ettei tule ymmärretyksi tai kun olemassa olevat ongelmanratkaisumallit eivät toimi. Pariterapiaan kannattaa hakeutua silloin, kun pariskunta voi keskenään huonosti, esimerkiksi läheisyys tai yhteydentunne on kadonnut. Pariterapiassa voidaan käsitellä parisuhteeseen liittyviä haasteita, esimerkiksi omiin toiveisiin, haluihin ja tunteiden ilmaisuun liittyviä asioita. Tavoitteena on löytää uusia toimivampia toimintatapoja parisuhteeseen ja lieventää toimimattoman parisuhteen aikaansaamaa pahaa oloa.
Paripsykoterapia voi olla tarpeen myös yksilöterapian rinnalla. Yksilöterapia saattaa nostaa kokemuksia ja tarpeita uudella, parisuhdetta hämmentävällä tavalla esille, mikä voi tuoda tarpeen yhteiselle työskentelylle. Paripsykoterapiaan voi saada kelan tukea. Tällöin toisella puolisella tulee olla lääkärin suositus paripsykoterapiaan, jolloin kela maksaa osan käynneistä (kuntoutuspsykoterapia). Kelan tukea voi saada yhtäaikaisesti sekä yksilö- että paripsykoterapiaan.
Perhepsykoterapia on psykoterapiaa, jossa tutkitaan ja hoidetaan perheenjäsenten välistä vuorovaikutusta ja yksittäisellä perheenjäsenellä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä. Perheterapiassa apua saa jokainen perheenjäsen sekä koko perhe. Perheterapiassa on tarkoitus oppia ymmärtämään toisia perheenjäseniä ja heidän näkökulmiaan niin, että perhe saa omat voimavaransa käyttöön ja perheenjäsenten välinen vuorovaikutus olisi rakentavaa, toisia kunnioittavaa.
Perheterapiaa voidaan soveltaa mielenterveyshäiriöihin, perheen vaikeisiin konfliktitilanteisiin, vuorovaikutuksen häiriöihin ja perheen elämänkriiseihin. Lapseton pari, pikkulapsiperhe, koululaisten tai murrosikäisten perhe on kukin omanlaisensa. Tyhjästä pesästä puhutaan kun lapset ovat aikuistuneet ja muuttaneet pois kotoa. Näihin eri vaiheisiin liittyy erilaisia haasteita ja kysymyksiä, joihin voi hakea apua ja ymmärrystä perheterapiasta. Perhepsykoterapiaa voidaan käyttää myös yksilöhoidon rinnalla vahvistamassa hoidon tuloksellisuutta. Perheterapiassa voidaan käsitellä myös lähisuhdeväkivaltaa tai muita traumaattisia kokemuksia, seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä, perheenjäsenen vakavaa sairastumista tai kuolemaa. Perhe käsitteenä on nykyisin laaja ja monimuotoinen.